Kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin pelastushenkilöstön suojavaatetuksen vaikutusta lämpö-viihtyvyyteen, kuormittumiseen ja ergonomiaan. Lisäksi tarkasteltiin suojavaatetukselle asetettuja vaatimuksia, jotka tulisi huomioida kaikissa Euroopan maissa. Tässä hankkeessa tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka julkaisut rajoitettiin koskemaan vuosia 1990-2018 uusimman tiedon saamiseksi. Pääpaino oli eurooppalaisissa julkaisuissa, koska haluttiin tarkastella vain tämän maanosan pelastajille ja varusteille säädettyjä asetuksia ja vaatimuksia. Toisaalta tuotiin esiin myös suomalaista palomiesalan tutkimusta.
Vuonna 2017 Suomessa oli noin 104 400 hälytystehtävää. Näistä lähes 12 000 tulipaloa rekisteröitiin tuona vuonna ja kuukausittain tulipalojen määrä vaihteli 654 – 2112, kiireellisimmän ajan ollessa kesällä. Pelastajan suojavaatetus voi olla palopuku, suurelta lämpösäteilyltä suojaava suojavaatetus tai maastopaloissa käytettävä suojapuku tai kemikaalinsuojapuku. Suomessa käytettävien palosuojavaatetuksen ja -varusteiden on täytettävä EN-standardien vaatimukset ja varustettava CE-merkinnällä. Älyvaatteille omat standardit vielä suurimmalta osalta puuttuvat. Henkilönsuojainten tulee olla yhteensopivia ja toimivia, sillä useimmissa tehtävissä tarvitaan eri suojaintyyppien samanaikaista käyttöä.
Pelastustehtävien kuormittavuutta on tutkittu laajasti etenkin simuloiduissa pelastustehtävissä. Vain muutamassa tutkimuksessa on arvioitu pelastajien fyysisiä ja lämpötasapainovasteita työvuorojen aikana. Raskas fyysinen työ kuumassa ympäristössä kuormittaa erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistöä. Tutkimuksissa tehdyissä harjoituksissa elimistön sisälämpötila yleisesti nousi noin 1 °C, raskaimmissa harjoituksissa jopa yli 41 °C:een. Erilaisilla taktisilla menetelmillä voidaan tehtävän kuormittavuutta jonkin verran alentaa. Tutkimusten tekijät painottavat terveystarkastusten merkitystä etenkin pitkäkestoisten (24 tunnin työvuoro) tehtävien jälkeen sekä myös fyysisen kuntotason että sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnan ylläpidon seurannan vuoksi.
Pelastajan suojavaatetus on nykyisin kaksi- tai kolmikerroksinen palopuku. Paksu ja monikerroksinen palopuku sekä lisäksi puvun alla käytettävä alusvaatetus heikentävät kehon luonnollista lämmön luovutusta ympäristöön. Kuumissa oloissa palopuku nostaa aineenvaihduntaa ja elimistön sisälämpötilaa ja maksimaalinen fyysinen suorituskyky laskee huomattavasti verrattuna kevyeen urheiluvaatetukseen.
Pelastajan suojaaminen mahdollisimman hyvin työssään on johtanut siihen, että käyttäjä altistuu kuumakuormittumiselle ja epäviihtyisyydelle. Suojauksen tarve on määritetty yleensä pahimman työtilanneskenaarion mukaan eli altistuminen liekeille ja kuumalle ilmalle. Muissa tehtävissä suojaavaan palopukuun pukeutuneet pelastajat ovat ylisuojattua ja altistuvat tarpeettomalle verenkiertoelimistön ja kuumakuorman rasitukselle. Tehtävän mukaisen vaatetuksen käyttö vähentää kuumakuormittumista ja koettua epäviihtyvyyttä muissa kuin tulipalotehtävissä. Alusvaatemateriaalien ominaisuuksilla voidaan vaikuttaa viihtyvyyteen esim. villasekoite kerää vähemmän kosteutta kuin puuvilla ja tuntuu käyttäjästä miellyttävämmältä kuivempana. Palopuvun ergonomisuutta ja liikkuvuutta voidaan parantaa mm. muotoilemalla hihan kyynärpään ja lahkeen polven kohtaa. Kosteutta siirtävänä materiaalisekoituksena palopuvussa koettiin miellyttävimpänä yksikerroksinen, 65 % palosuojattu viskoosi, 30 % Nomex ja 5 % Kevlar -materiaali.
Pelastajien kuumakuormittumista on pyritty vähentämään enenemässä määrin. Ratkaistavana ongelmana kehityksessä usein on, miten saada menetelmä, joka on samanaikaisesti tehokas, nopea ja helppokäyttöinen mutta ei lisää pelastajan kannettavaa taakkaa tai aseta häntä vaaraan.
Monissa tutkimuksissa on todettu, että passiivinen jäähtyminen, esim. istuminen viileämmässä tilassa, nesteen nauttiminen tai osittainen suojavaatetuksen riisuminen eivät tehokkaasti vähennä kuumakuormittumista toistuvien sammutustehtävien aikana. Erilaisia jäähdytysjärjestelmiä on kehitetty vähentämään kuumakuormittumista ja ylläpitämään paremmin pelastajan suorituskykyä ja terveyttä. Näitä menetelmiä ovat mm. kylmien juomien nauttiminen ennen rasitusta, käsien ja jalkojen upottaminen kylmään veteen, tuulettimien käyttö, viilentävät liivit (jää tai muotoaan muuttavat materiaalit). Monet näistä menetelmistä eivät ole käytännöllisiä toteuttaa pelastajan työssä.
Teknologian kehittyminen mm. elektroniikan pienentyminen, komponenttien lisääntynyt joustavuus ja kestävyys sekä informaation siirto-ominaisuuksien paraneminen ovat viime vuosina lisänneet puettavan teknologian ja älyvaatteiden kehitystä ja sovellettavuutta myös suojavarustuksessa. Puettavaa teknologiaa ovat mm. sydänsykemonitorit, aktiivisuusmonitorit, paikannuslaitteet, sekä lämpötila- ja kosteussensorit. Puetun teknologian, älykkään vaatetuksen ja kehittyneen informaation prosessointi- ja siirto-ominaisuuksien avulla voidaan arvioida pelastajan fyysistä kuormittumista, kuumakuormittumista ja suorituskykyä reaaliajassa ja siten mahdollisesti estää uupuminen tehtävässä. Lisäksi tietoa voidaan varastoida pitkäaikaistallennukseen ja käyttää tarvittaessa esim. työterveyshuollon tukena. Varusteisiin integroidut varoitusjärjestelmät lisäävät pelastajan turvallisuutta. Pelastajan vaativan työympäristön takia älyvaatetukselle täytyy asettaa korkeat vaatimukset. Elektroniikka täytyy olla kuumuudelta, kosteudelta ja mekaaniselta kulumiselta suojattua, eikä niistä saa olla haittaa käyttäjälle. Vaatteet täytyy olla helposti puettavissa ja riisuttavissa ja ne pitää olla pesunkestäviä.
Hankkeita, joissa älyteknologian lisäämistä pelastushenkilöstön varusteisiin tutkitaan, on viime aikoina lisääntynyt ja käyttöönotto tulevaisuudessa tulee runsastumaan. Älyvaateratkaisuissa ensisijaisena tavoitteena on ennaltaehkäisevä toiminta vaaratilanteiden ja tapaturmien varalta. Sammutuspukujen kehittäminen eri tarkoituksiin sopiviksi tulisi olla tavoitteena. Esimerkiksi maasto- ja metsäpaloihin tarvitaan kevyempää asua liiallisen kuumakuormittumisen ehkäisemiseksi. Kirjallisuuden perusteella uudenlaisten tekstiilikuitujen ja erilaisten kudontarakenteiden yleistyminen suojapuvuissa on tällä hetkellä vielä vähäistä. Tulevaisuudessa näidenkin materiaalien käyttökelpoisuutta tulisi tutkia ja edistää käyttöönottoa, jotta suojapuvuista voitaisiin saada kevyempiä niiden suojaustehosta tinkimättä.
Tämä kirjallisuuskatsaus on Suomen osuus Perosh -verkostossa tehdystä yhteistyöstä.