Kokemukset kuormittavista työtehtävistä vaikuttavat yksilöllisesti ammattilaiseen. Kuormituksen kokemiseen vaikuttavat sen hetkinen elämäntilanne, aikaisemmat kokemukset ja niiden käsittely. Työvuosien kuluessa henkisesti kuormittavat tehtävät saattavat kasautua. Oireita voivat näkyä esimerkiksi univaikeuksina, epämääräisinä selkävaivoina ja äkkipikaisuutena. Stressioireet vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti niin kotona, kun työpaikalla ja heijastuvat sekä kollegoihin että lähimmäisiin. Näihin tekijöihin pureudutaan posttraumatyöpajassa.
Posttraumatyöpajat ovat kolmipäiväinen internaatti. Työpajat rakentuvat psykoedukaatioon, vertaistukeen ja psykologien kohtaamiseen. Psykoedukaatiolla osallistujat saavat tietoa traumaattisesta stressistä ja kuormituksesta, kehon fysiologisista reaktioista niihin. Psykoedukaatiossa kerrotaan luentojen avulla myös erilaisista kuormituksen selviytymiskeinoista ja voimavarojen hyödyntämisistä.
Toinen tärkeä elementti työpajoissa on vertaistuki pajassa olevilta vertaistukihenkilöiltä ja toisilta osallistujilta. Vertaistukea hyödynnetään myös pienryhmätoiminnassa. Vertaistuellisuutta osallistujat kehuivat vuolaasti: ”Pienryhmät olivat äärettömän hyviä”. Pienryhmien henkilöstö koettiin hyvin valituiksi, niissä sai syventää omia kertomuksia ja niihin sai vertaistukea muilta osallistujilta.
Kolmas osa-alue on kokeneiden traumapsykoterapeuttien yksilökeskustelut ja tarvittaessa antama EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) eli silmänliiketerapia vähentää Käypä hoito -suositusten mukaan traumaperäisen stressihäiriön oireita jo varhaisessa vaiheessa. EMDR on kehitetty vaikeiden kokemusten ja elämää häiritsevien muistojen lieventämiseen.
Työpajojen kuntouttavaa otetta tukee yhteisöllinen ilmapiiri, mikä mahdollistaa vaikeista kokemuksista puhumista. Taustahenkilöiden vahva kokemus ensilinjan auttajien työstä ja posttraumatyöpajan rakenteen toimivuus mahdollistaa luottamuksellisen ilmapiirin syntymisen: ”Työpajassa on todellinen luottamuksellisuus ja avoimuus, vertaistuki tätä kautta on uskomaton. Tulee ymmärrys, että en olekaan asioitteni kanssa yksin”. Jokainen osallistuja kehui, ja jopa hämmästeli, posttraumatyöpajan luottamuksellista ja kannustavaa ilmapiiriä: ”Yksi parhaista asioista, mihin olen osallistunut. Niin läsnä, niin syvällä, niin intensiivistä, että ulkomaailma unohtui”.
Työpajan jälkeen tapahtumat, jonka vuoksi työpajaan hakeuduttiin, oli kaikilla osallistujilla vähemmän kuormittava, haalennut tai jopa poistunut mielestä. Eräs osallistuja kommentoi, että tapahtuman inhimillinen vastenmielisyys on yhä olemassa, mutta se ei aiheuta stressireaktiota: ”Posttraumatyöpajan vaikutukset ovat suuria niin henkilökohtaiseen elämään, kuin työssä jaksamiseenkin. Itselläni uupumuksen aiheuttamat fyysiset oireet vähenivät merkittävästi. Osa oireista loppui kokonaan. Vaikutukset on olleet niin suuria, ettei sitä oikein voi sanoin kuvata.”.
Kolmen kuukauden seurantahaastattelujen perusteella posttraumatyöpaja antoi osallistujille muun muassa ammatillisen itseluottamuksen, sisäisen rauhan, uusia näkökulmia ja avasi ”putkinäköä”, lisää työvuosia ja stigman poistoa henkisesti kuormittavista asioista ja sairauksista. Työpajasta sai työkaluja, joita käyttää työ- ja siviilielämässä sekä voimavaroja kokonaisvaltaiseen kuormitukseen. Ei ole enää häpeällistä puhua henkisesti kuormittavista asioista, eikä pyytää itselleen apua.
Henkilöstön jaksaminen on avainasemassa tarkastellessa pelastusalan palvelun laatua. Pelkät juhlapuheet eivät riitä, jos jaksamisen eteen ei sitouduta taloudellisesti. Hyvinvoiva henkilöstö parantaa työyhteisön työhyvinvointia ja motivoi kehittämään organisaation turvallisuuskulttuuria. Posttraumatyöpajoilla voidaan tukea henkilöstön kokonaisvaltaista jaksamista ja säästää rahaa vähentämällä sairauslomapäiviä niin pelastusalan henkilöstön kuin heidän tukijoukkonsa osalta. Työpajojen vaikutukset ovat kauaskantoisia.