Tutkimustyötä on tehty kahdessa päävaiheessa: vuosina 2009–2010 ja 2018–2019. Ensimmäiseen osaan kuului perehtyminen suomalaiseen turvallisuustutkimukseen ja uusien aineistonhankintamenetelmien arvioiminen ja valmistelu. Tuosta vaiheesta kuitenkin olennainen osa käytettiin Palosuojelurahastolle silloin ilmoitetulla tavalla pelastustoimen vakavan kriisitilanteen tutkimiseen Pelastusopiston organisoiman tulevaisuusluotausraadin erillisselvityksessä aiheesta ”Talouden taantuma ja pelastustoimen kehitys”.
Tutkimus on julkaistu vuonna 2009 Pelastusopiston tutkimussarjassa projektin nimellä, kirjoittajina Markku Haranne, Esko Kaukonen, Ulla-Maija Leppäkoski ja Reijo Tolppi. Tutkimuksen mukaan lähes 60 % pelastustoimen päättäjistä arvioi taantuman vaikutuksesta pelastuslaitoksien talousarvioiden pienenevän, 70 % uskoi pelastustoimen palvelujen heikentyvän, yli kolmasosa sopimuspalokuntien merkityksen kasvavan, lähes puolet suurten organisaatiomuutoksien nopeutuvan ja kaksi viidestä pelastustoimen hankkeilla voitavan lieventää taantuman vaikutuksia kuntatalouteen. (Nyt kymmenen vuoden kuluttua olisi kiintoisaa tutkia sitä, miten taantuma todellisuudessa vaikutti pelastustoimen kehitykseen.)
Perusaiheen käsittelyyn on virkatehtävien aiheuttaman tauon jälkeen voitu tehokkaasti palata vuonna 2018. Aiemmin hankittu kotimainen ja kansainvälinen tieto on hyödynnetty. Samalla on kehitetty otetta, jossa etsitään yhteyttä suomalaisten arvomaailman sekä paloturvallisuuteen ja muuhun turvallisuuteen kohdistuvien asenteiden ja mielipiteiden välillä siten, että mielipidetiedoista olisi nähtävissä yhteys myös käyttäytymisvalmiuksiin. Vuoden 2019 alusta lähtien valmisteltiin Taloustutkimus Oy:n kanssa otantatutkimusta suomalaisten turvallisuusnäkemyksistä ja niiden suhteesta muuhun arvomaailmaan. Tuhannen vastaajan tutkimusaineisto, jonka kysymykset tutkija laati Taloustutkimuksen ja akateemisten neuvojen tukemana, koottiin kesällä 2019.
Kyselytutkimuksen mukaan ihmiset pitävät omaa asemaansa suhteessa muihin hyvänä ”arkipäivän turvallisuudessa”, jossa vain 3 % arvioi asemansa muita huonommaksi mutta 28 % muita paremmaksi.
Fatalistista tai onneen ja sattumaan tukeutuvaa maailmankuvaa edustaa ainakin jossain määrin joka viides ja jossain asioissa runsaasti joka kolmas vastaaja: lähes joka kolmas on sitä mieltä, että ”onnettomuutta on vaikea estää, jos se on tullakseen”, ja lähes kaksi viidestä ajattelee, että elämässä on otettava välillä suuriakin riskejä. Lähes kolmasosa arvioi, ettei, ettei yleensä välitä miettiä tulipalon tai muun onnettomuuden mahdollisuutta.
Huomattavan suuri joukko, vaikkakin vähemmistö, on sitä mieltä, että turvallisuusasioissa holhotaan liikaa (ainakin jossain määrin tätä mieltä kaksi viidestä) ja että elämä on nykyisin liian turvallisuuskeskeistä (joka neljäs vastaaja).
Eniten pelkoa esitetyistä uhkista aiheuttavat liikenneonnettomuus, sitten rikollisuus, ilmastonmuutos ja tulipalo. Terrorismi aiheuttaa selvästi enemmän pelkoa kuin sota.
Arvioiduista turvallisuustoiminnoista yksimielisimmin pidettiin välttämättöminä tai tarpeellisina henkilöauton turvavöitä ja palovaroittimia. Palovaroittimeen luotetaan, muttei aivan ehdottomasti, sitä pitää välttämättömänä tai tarpeellisena 96 %, sitä pidetään jossain määrin hankalana ja sen puutteeseen majoitustilassaan arvioi puuttuvansa varmasti yli kolmasosa vastaajista.
Kysyttäessä yhteiskunnallisista instituutioista ilmeni, että pelastustoimeen luottaa 99 % suomalaisista, hätäkeskuksiin 97 % ja poliisiin 94 %. Vastaajille tarjotuista yhdeksästä turvallisuuden kehittämisalasta poliisi, pelastustoimi ja hätäkeskukset muodostavat tässä järjestyksessä kolmen suosituimman parantamiskohteen joukon.
Valmius osallistua turvakoulutukseen on selvästi toteutunutta osallistumista suurempi alkusammutuksessa, kotitalon turvakoulutuksessa ja väestönsuojelussa, joissa osallistujia on ollut vain prosentti kaksi, mutta halukkaita noin kolmasosa.
Ajatuksen asuntorakentamisen kustannuksien vähentämisestä tinkimällä rakentamisnormeista hyväksyy ainakin jossain määrin kolmasosa autopaikkojen osalta, neljäsosa esteettömyyden ja väestönsuojien kohdalla ja 4 % paloturvallisuudessa.
Kriittisesti on pohdittava sitä, missä määrin tutkimuksella on voitu vastata otsikon kysymykseen turvallisuuskulttuureista yhteiskunnan muutoksessa. Empiirinen yhden ajankohdan aineisto ei pysty antamaan syvällistä vastausta siitä, millainen muutos on nähtävissä ajan funktiona. Tätä voidaan jossain määrin arvioida käyttämällä soveltuvia muita samankaltaisia aineistoja, esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan monen vuosikymmenen aineistoja, vaikkakaan juuri ne eivät suoranaisesti kerro turvallisuuskulttuurin pelastustoimea koskevista asioista. Peruskysymykseen on saatavissa vastauksia olevan aineiston vertailevan analyysin lisäksi kokoamalla uutta täydentävää aineistoa sekä toistamalla esimerkiksi tämän tutkimuksen relevantteja kysymyksiä ajan kuluttua niin paljon, että yhteiskunnassa on yleisesti tapahtunut olennaisia muutoksia, vaikka viiden vuoden kuluttua.
Kyselytutkimuksen rajalliset resurssit jättivät lähes syrjään kysymykset siitä, miten suomalaiset suhtautuvat turvallisuusnormien muutoksen ja miten yhteiskunnallinen ilmapiiri on vaikuttanut turvallisuusnormien tekemään ohjailuun. On esitettävissä hypoteesi siitä, että toisaalta ihmisten elämää yleisesti ohjaavat moraali- ja käyttäytymisnormit on tulleet sallivammiksi, liberaaleiksi ja että toisaalta turvallisuuteen liittyvät laillisuusnormit ovat ainakin osittain tulleet valvovammiksi ja tiukemmin sääteleviksi, turvallisuushakuisiksi. Turvallisuuskulttuurien normien muutokseen ja arvoihin liittyvää tutkimustyötä olisi aihetta toteuttaa.
Palosuojelurahaston tuella tehdyn tutkimuksen empiirinen aineisto on kaikkien asiasta kiinnostuneiden tutkijoiden käytettävissä, Aion tutkijana itse jatkaa aiheen käsittelyä, koska aineistossa on paljon ammennettavaa. Aineisto tarjoaa eriytyisesti paljon mahdollisuuksia tutkia tarkemmin turvallisuusmielipiteiden suhdetta arvoihin ja yleisiin asenteisiin sekä erilaisten turvallisuusaiheiden keskinäistä suhdetta ihmisten arvoissa, mielipiteissä ja ilmaistuissa käyttäytymisvalmiuksissa.