Ohiajavien ajoneuvojen nopeuden sekä ajolinjan ja sitä kautta pelastajien työturvallisuuden kannalta on oleellista, kuinka pelastusajoneuvot on sijoitettu tehtäväpaikalle. Hanke toteutettiin verkkokurssina, jota varten tehtiin erilaisia ryhmitysmalleja erilaisiin ympäristöihin erilaisilla vahvuuksilla. Ympäristöt ovat:
- kaupunkikatu (nopeusluokka 30-40 km/h)
- kaupunkiristeys (nopeusluokka 30-40 km/h)
- taajama (40 km/h)
- kokoojakatu (50-60 km/h)
- valta-/kantatie (80-100 km/h)
- moottoritie (120 km/h)
- kantatie, ahdas tiekohta (60 km/h) ja
- tehtäväpaikan ohittaminen pimeällä (50-60 km/h)
Ryhmityksiä tehtiin jokaiselle tehtäväpaikalle kolme erilaista pienin variaatioin, pääperiaatteena: yksi pelastusajoneuvo, kaksi pelastusajoneuvoa ja kolme tai useampia pelastusajoneuvoja.
Jokainen ryhmitys kuvattiin vähintään kolmella samanaikaisella videokameralla: yksi tehtäväpaikalla, yksi ohiajavassa autossa ja yksi yleiskuvaa ottava. Kuvaukset tehtiin autenttisuuden vuoksi muun liikenteen seassa. Moottoritiekuvaus tehtiin kuitenkin turvallisuussyistä muulta liikenteeltä suljetulla alueella.
Yhtä oikeaa vaihtoehtoa ei voida ryhmitykseen antaa, koska mm. tilanteet, vahvuudet, käytettävissä oleva kalusto, olosuhteet jne. ovat tehtävillä ja eri puolilla Suomea erilaiset. Siksi kurssin tavoitteena on haastaa kurssilainen ajattelemaan ajoneuvojen sijoittamista oman toimintaympäristönsä sekä alueellisen/tehtäväkohtaisen resurssin kannalta. Haastaminen ratkaistiin tekemällä jokainen ryhmitys kahteen kertaan, joissa molemmissa on jotain hyvää ja jotain kehitettävää. Hankkeen aikana tehtiin havainto, että useissa tapauksissa ohittavan ajoneuvon ”huono käytös” – esim. kova nopeus tai ajaminen liian läheltä – johtuu ryhmityksessä olevista puutteista. Kiteytettynä: Jos annat tilaa, se otetaan. Jos annat mahdollisuuden, se käytetään.