Taustatyöt posttraumatyöpajaan tehtiin MentalFireFit II-hankkeessa. Työtä lisäksi aiheuttivat informaation jakaminen posttraumatyöpajasta, työpajan järjestämispaikan kilpailutus, ohjaajien valinta, itse työpajassa johtajan roolissa toimiminen, työpajan osallistujien kuukauden jälkeinen seuranta sekä jatkossa tuleva kolmen kuukauden jälkeinen seuranta ja niiden analysointi.
Posttraumatyöpajaan tuli 33 erittäin laadukasta hakemusta, joista 18 osallistujaa valittiin internaattiin. Lisäksi kaksi pääsi mukaan sopimuspalokuntien posttraumatyöpajaan heidän taustojen ansiosta ja yksi ohjattiin mukaan esihenkilöiden ryhmätyönohjaukseen. 12 henkilöä joutuu odottamaan mahdollista jatkorahoitusta pelastusalan posttraumatyöpajoille. Osallistujien valinta oli haasteellista, koska hakemuksen vastausten perusteella tuli selvittää tarve ja hyöty posttraumatyöpajaan. Osan kanssa käytiin täsmentäviä puhelinkeskusteluja. Työpajan johtaja oli yhteydessä jokaiseen hakijaan ja perusteli valintoja. Lisäksi valituksi tulleiden kanssa käytiin puhelinkeskustelut. Niiden tarkoituksena oli saattaa heille ymmärrys työpajan rakenteesta, luonteesta, kuormittavuudesta, mahdollisesta vaikutuksesta perhe-elämään, alustaa puhumista kuormittavista asioista sekä normalisoida nousseita tuntemuksia. ” Asioiden ja asenteiden työstäminen alkoi jo ennen työpajaa”, olikin erään osallistujan kommentti.
Työpajan järjestämispaikan valinta tuotti haasteita, kun hinnat olivat nousseet siitä arviosta, joka tehtiin rahoitushakemuksen yhteydessä. Posttraumatyöpaja järjestettiin lopulta Kylpylähotelli Yyterissä Porissa. Kokeneiden vertaispurkuohjaajien saaminen oli haasteellista, sillä kaikki työnantajat eivät tukeneet vertaisohjaajan saapumista paikalle. Myös sairastumiset ja lastenhoidolliset haasteet vaikuttivat ohjaajien posttraumatyöpajaan pääsemiseen.
Posttraumatyöpaja onnistui palautteiden ja ohjaajaryhmän kokemusten mukaan hienosti. Suurin osa osallistujista koki työpajan erittäin hyödylliseksi, vaikka itsessään raskas onkin. Ohjaajaryhmä tapasi verkkovälitteisesti vielä kuukauden jälkeen jakamaan ajatuksiaan ja se koettiin todella hyväksi tavaksi päästää irti posttraumatyöpajan kokemuksista.