Julkisia oppilaitoksia ja niiden tiloja pidetään yleisesti käyttäjilleen turvallisina. Lisäksi turvallisuuden ajatellaan usein olevan viranomaisten vastuulla. Molemmat ajatukset ovat lähtökohtaisesti virheellisiä. Vastuu turvallisuudesta on aina itsellä – olipa kyseessä sitten työpaikka, oppilaitos tai koti. Kun viranomaisilta tarvitaan paikalle, turvallisuus on yleensä menetetty.
Oppaassa käsitellään opistojen turvallisuutta ja erityisesti asuntoloiden paloturvallisuutta. Asuntoloissa asuvat ovat tavallisesti joko itsenäistyvässä vaiheessa eläviä nuoria tai vieraasta kulttuurista tulleita maahanmuuttajia. Molemmissa tapauksissa kyse voi olla alaikäisistä asukkaista tai muusta ryhmästä, jolla saattaa olla taipumusta riskialttiiseen toimintaan. Tämä johtuu usein puutteellisesta turvallisuuskäsityksestä ja -osaamisesta. Useissa hotellimaista majoitustoimintaa tarjoavissa asuntoloissa asukkaat vaihtuvat tiheästi. Erityisesti näissä asumisyksiköissä tulisi kiinnittää huomiota jatkuvaan ja tehokkaaseen turvallisuustiedottamiseen.
Oppaassa käsitellään myös asuntolan keskeisiä turvallisuusdokumentteja. Turvallisuusdokumentit ovat asuntolan turvallisuuskulttuurin keskeinen osa. Asuntolan pelastussuunnitelman tulee sisältää asuntolakohtaiset toimintaohjeet, joiden tulee olla saatavissa ja otettavissa nopeasti käyttöön. Pelastussuunnitelmaa tehtäessä tulee tunnistaa asuntolan mahdolliset ja ennakoitavat vaaratilanteet sekä kuvata niiden vaikutukset asukkaille. Potentiaalisten ongelmien analyysi on menettely, jolla opiston työyhteisö tai -ryhmä, esimerkiksi asuntolan työntekijät ja asukkaat yhdessä, voivat arvioida ja luokitella asuntolan vaaranpaikkoja ja arvioida riskien suuruutta yksinkertaisella analyysilla.
Mikään suunnitelma ei yksistään lisää turvallisuutta. Opistolla on varmistuttava ja valvottava, että asuntolassa asuvat opiskelijat, henkilöstö ja myös sidosryhmät sitoutuvat ohjeisiin. Tällöin koko rakennukselle ja siellä tapahtuvalle toiminnalle voidaan luoda turvallinen pohja. Asuntolatoiminnalle on tyypillistä luottamuksen rakentaminen asukkaisiin.
Opistorakennusten paloturvallisuuteen varaudutaan useilla erilaisilla järjestelmillä. Tällaisia ovat esimerkiksi sammutusjärjestelmät, automaattiset katkaisimet ja irtikytkennät, palo-osastointiin liittyvät ratkaisut, kuten aukipitolaitteet ja palopellit. Tekninen henkilöstö huolehtii tavanomaisesti näiden järjestelmien toiminnasta.
Asuntolan asukkaille ja henkilöstölle on syytä järjestää säännöllistä turvallisuuskoulutusta. Poistumisharjoitukset ja alkusammutuskoulutus ovat tarpeellisia koko asuntolan väelle ja myös opiston henkilökunnalle. Poistumisharjoitteluun hyvän mallin tarjoaa Palopäällystöliiton julkaisema Poistumisturvallisuusopas. Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen pelastuslaitokset ovat jossain määrin vähentäneet alkusammutuskoulutuksia. Alkusammutuskoulutusta henkilöstölle kannattaa kuitenkin tiedustella oman alueen pelastuslaitokselta, lähimmältä sopimuspalokunnalta tai turvallisuuskoulutuksia myyvältä yritykseltä.
Laki velvoittaa, että palovaroitin on pakollinen kaikissa asunnoissa. Opisto vastaa palovaroitinten toiminnasta ja asentamisesta. Asunnon jokainen kerros sekä niihin yhteydessä olevat kellarikerrokset ja ullakot on varustettava vähintään yhdellä palovaroittimella. Asunnon jokaisen kerroksen tai tason alkavaa 60 neliömetriä kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin. Asuntoloissa on perusteltua käyttää sähköistä paloilmoitinjärjestelmää, jolloin palovaroittimen hälytysalue on laajempi.
Opisto voi parantaa asuntolan turvallisuutta esimerkiksi hankkimalla opiskelijoiden keittiötiloihin liesivahdin tai yleisiin tiloihin murtosuojan sekä muistaa pitää aina voimassalaajaa vakuutusturvaa. Asuntolan keittiötä varustettaessa tulee huolehtia pienkoneiden, kuten kahvinkeitinten ja vastaavien virran katkaisusta. Kaikki turvallisuuteen liittyvät yksityiskohdat ja toimenpiteet voidaan kerrata yhteisellä turvallisuuskävelyllä niin henkilökunnalle, kuin myös asukkaille.
Kun yhteiskunta toimii normaalisti, eletään normaalioloissa, jolloin perustuslaki määrittelee kansalaisten perusoikeudet. Poikkeusolot määritellään valmiuslaissa (2011/1552,3§). Normaalioloista poikkeusoloihin siirryttäessä useat yksilön oikeudet ja velvollisuudet muuttuvat yhteiskunnan hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Poikkeusoloissa ja erilaisissa häiriötilanteissa opistolla joudutaan vastaamaan nopeasti varautumiskysymyksiin. Miten asuntolassa on varauduttu tilanteeseen, jossa sähkön tai veden jakelu keskeytyy? Miten ruoka lämmitetään ja jaetaan? Miten hoidetaan hygienia- ja WC-asiat? Miten asuntola valaistaan ja lämmitetään? Pelastuslaitosten varautumisesta vastaavat viranomaiset neuvovat kansalaisia ja organisaatioita mielellään varautumiseen liittyvien asioiden järjestämisessä.
Opistolla asuntolan asukkaat ovat eri-ikäisiä, yksin asuvia tai perheellisiä, mahdollisesti myös eri kansalaisuuksiin ja uskontokuntiin kuuluvia. Ihmisten kyky ymmärtää turvallisuuteen liittyviä ohjeita tai halu arvostaa niitä voivat luoda asuntolan ylläpitäjälle, isännöitsijälle tai turvallisuuspäällikölle omat haasteensa. Olisikin tärkeää löytää tai tehdä asumiseen ja turvallisuuteen liittyviä ohjeita myös eri kielillä tai kuvasymbolein. Asuntolan tulee tiedottaa turvallisuusasioista siten, että kaikki asukkaat ymmärtävät viestin yhdenvertaisesti. Näin asuntola on turvallinen asumisympäristö kaikille.
Kansanopistojen asuntoloissa korostuu yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys on yksi hyvän turvallisuuskulttuurin perusta. Hyvässä yhteisöllisyydessä jäsenet eivät ulkoista turvallisuutta, vaan tiedostavat oman vastuunsa. Yhteisöllisyyden turvallisuuteen liittyvä ulottuvuus korostuu usein kaukana asutuskeskuksista ja ulkopuolisesta avusta olevissa kansanopistoissa.