Tutkimuksessa selvitettiin, miksi palokuntayhdistys lopettaa tai aloittaa toimintansa, sekä mitkä ovat yksilöiden syyt olla mukana palokuntatoiminnassa. Palokuntayhdistyksiä koskevasta osuudesta vastasi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (Osa I: Miksi palokunnan toiminta hiipuu tai viriää? -loppuraportti). Yksilöiden motivaatiotekijöitä selvitti Canterburyn yliopisto (Osa II: Vapaaehtoiset palokuntalaiset Suomessa: esteet, motivaatiot ja asenteet). Tutkimustulosten perusteella rakennettiin toimintamallit aloittavalle palokunnalle sekä palokunnan toiminnan hiipumisen estämiseksi. Tutkimuksen rahoitti Palosuojelurahasto.
Tutkimuksen asetelma
Tutkimuksen ensimmäinen osa koostuu aloittaneiden ja lopettaneiden palokuntien haastatteluista ja lopettaneille palokunnille osoitetusta kyselystä. Haastatteluja toteutettiin yhteensä kahdeksalle eri puolella Suomea toimivalle tai toimineelle palokunnalle. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin yhtä toimintansa yhdistänyttä palokuntaa ja kahta palokuntaa rekrytointikäytäntöihin liittyen. Palokunnille osoitettu kysely kohdistettiin toimintansa 2000- luvulla lopettaneille tai toimintamuotoaan muuttaneille palokunnille. Siihen vastasi 57 henkilöä yhteensä 29 palokunnasta. Palokuntalaisten yksilöllisiä motivaatiotekijöitä koskevaan kyselyyn vastasi 933 nykyistä palokuntalaista ja 67 palokuntatoiminnan lopettanutta.
Tulokset
Tutkimus osoitti, että palokuntatoiminta perustuu kansalaistoiminnan elementteihin kuten vapaaehtoisuuteen ja nuorten kasvatustehtävään. Nuorten ja lasten kasvatus palokuntalaisiksi varmistaa parhaiten palokuntatoiminnan jatkuvuuden ja esimerkiksi riittävän henkilöstön määrän
pitkällä aikavälillä. Sosiaaliselta pääomaltaan ja yhdistystoiminnaltaan vahvat palokunnat pystyvät myös todennäköisesti täyttämään yhteiskunnan palvelutarpeen eli pelastuslaitoksen sopimusten edellyttämät vaatimukset. Palokuntien elinvoimaisuutta lisää myös erityisesti yhteistyö muiden palokuntien ja pelastuslaitosten kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palokuntien kannattaa verkostoitua toimintaympäristönsä kanssa aiempaa tiiviimmin ja panostaa erityisesti nuorisotoimintaan, ihmisten johtamiseen ja rakentavaan toimintakulttuuriin vapaaehtoisten motivoimiseksi.
Toimintansa aloittaneiden palokuntien syyt aloittaa toiminta liittyivät haluun tarjota nuorille hyvä harrastus, tarve olla avuksi yhteisössään ja kokemus siitä, että palokunnalla on tarjottavaa pelastustoimen järjestelmälle. Yksilöitä puolestaan motivoi erityisesti auttamisenhalu ja palokuntatoiminnan yhteisöllisyys. Lopettaneet palokunnat eivät saaneet rekrytoitua riittävästi sitoutunutta henkilöstöä, erityisesti nuoria, toimintaansa. Palokuntatoiminta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi ja vaatii vahvaa sitoutumista kuten jatkuvaa kouluttautumista.
Lisäksi erityisesti harvaan asutuilla seuduilla nuorten poismuutto on keskeinen ongelma. Henkilöstöpulan seurauksena palokunnan tehtävät kasaantuivat harvoille ja alkoivat kuormittaa palokuntalaisia. Vapaaehtoisuuden tunne ja motivaatio jatkaa palokunnan toimintaa hiipui. Yksilötasolla tarkasteltuna toiminnan lopettamisen syitä olivat muutto paikkakunnalta, henkilösuhteisiin liittyvät haasteet tai kielteinen ilmapiiri palokunnassa sekä ajanpuute.
Tutkimus osoitti, että palokunnat pitävät elinvoimaisuutensa kannalta yhteistyön kehittämistä erityisesti pelastuslaitoksen kanssa tärkeänä. Pelastuslaitokset voisivat esimerkiksi tarkastella, miten palokunnat voisivat tiiviimpää yhteistyötä tehden täyttää sopimusten edellytykset aikaisempaa paremmin. Palokunnat hyötyvät myös siitä, jos pelastuslaitos tiedottaa niitä ajoissa tarpeistaan. Tämä auttaa palokuntia suuntaamaan toimintaansa tarpeiden mukaisille erityisaloille. Toimintansa lopettaneiden palokuntien vastaajista suuri enemmistö oli sitä mieltä, että palokuntatoiminnan vapaaehtoisuus ja harrastusmaisuus tulisi huomioida aiempaa paremmin pelastustoimen järjestelmässä.