Väitöskirjaan sisältyvässä ensimmäisessä artikkelissa, joka toteutettiin Palosuojelurahaston apurahalla, tutkittiin lukitsemista, sitomista ja muita vapaudenriiston muotoja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Laillisuusvalvonnassa ei ole tähän saakka juurikaan kiinnitetty huomiota siihen, mitä vaikutuksia niillä toimenpiteillä, joilla rajoitetaan henkilön liikkumista, on henkilön suojeluun onnettomuuksilta. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata kysymyksiin siitä, miten vapaudenriisto sosiaali- ja terveyspalveluissa toteutetaan ja miten se perustellaan, mitä ihmisoikeussopimuksista johtuvia velvoitteita tulisi ottaa huomioon ja miten pelastuslain poistumisturvallisuutta koskeva erityissääntely tulisi huomioida.
Keskeisenä havaintona on, että tilojen, joissa poistuminen estetään, tulee olla tarkoitukseen soveltuvia ja täyttää kansallisen lainsäädännön vaatimukset. Lisäksi toimenpiteen kohteen on oltava jatkuvan valvonnan alla, ja hänen välittömässä läheisyydessään on oltava henkilökuntaa reagoimassa mahdollisiin ongelmatapauksiin samalla vastaten toimenpiteen kohteen hyvinvoinnista. Siten rajoitustoimesta päättävällä ja sen toteuttavalla taholla on perusteet selvittää toimenpiteen kohteen todellinen toimintakyky ennen rajoitustoimenpiteestä päättämistä. Henkilön oma asunto ei voine lähtökohtaisesti olla tila, jossa henkilön perusoikeuksiin puututaan, vaan sen tulee tapahtua tarkoitukseen soveltuvassa laitoksessa. Tällaista laitosta, jossa henkilön liikkumista rajoitetaan, koskee pelastuslain vaatimukset muun muassa palovaroittimien hankkimisesta sekä poistumisturvallisuusselvityksen laadinnasta.
Erityisesti pelastuslain edellyttämän poistumisturvallisuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää kerätä toimipistekohtaista tietoa rajoitustoimenpiteiden käytöstä, jotta niiden käytön laajuus sekä evakuoinnissa apua tarvitsevat potilaat tai asiakkaat voitaisiin huomioida pelastussuunnittelussa. Mikäli asiakkaan tai potilaan poistuminen estetään siten, että hän ei itsenäisesti kykene poistumaan hätätilanteessa, on aina laadittava pelastuslain 19 §:ssä tarkoitettu poistumisturvallisuusselvitys. Siinä on arvioitava ja suunniteltava, miten henkilöiden poistuminen estämällä rajoitettu toimintakyky sekä muut poistumisturvallisuuteen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon tulipaloihin ja muihin vaaratilanteisiin varautumisessa ja poistumisjärjestelyissä. Mikäli potilaan tai asiakkaan poistuminen on estetty kemiallisesti, mekaanisesti tai muutoin, on aina järjestettävä valvonta. Pääsääntöisesti valvonta tulee järjestää siten, että henkilö on henkilökunnan jatkuvan valvonnan alaisena ja henkilöllä on mahdollisuus helposti ottaa yhteyttä henkilökuntaan ja päinvastoin.
Väitöskirjan ensimmäisen artikkelin aihe osoittautui laajaksi, ja sitä koskeva lainsäädäntö nopeasti muuttuvaksi. Viimeisin artikkelin sisältöön vaikuttava lainsäädännöllinen muutos astui voimaan 1.1.2023. Artikkeli on tällä hetkellä viimeistelyvaiheessa.