Pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenanto- ja seurantamenetelmä (FireFit-menetelmä) on ollut käytössä Suomen pelastuslaitoksissa ja useissa tehdaspalokunnissa yli vuosikymmenen ajan. Menetelmää on kehitetty ja sen käytettävyyttä sekä kehittämistarpeita on selvitetty neljässä aikaisemmassa hankkeessa. Menetelmä on vakiinnuttanut asemansa pelastushenkilöstön fyysisen toimintakyvyn arvioinnin ja edistämisen välineenä, sekä yhteisenä työkaluna työterveyshuollon kanssa toimimisessa. Uusia haasteita pelastushenkilöstön fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon on tuonut muun muassa henkilöstön ikääntyminen ja se, että työvoimasta on nyt ja tulevaisuudessa pulaa. Menetelmän käytettävyyden kannalta muuttuvissa olosuhteissa se vaatii jatkuvaa arviointia ja kehittämistä.
Hankkeen tavoitteena oli päivittää ja kehittää FireFit-menetelmän sisältöä ja testejä. Osatavoitteina olivat (1) täydentää fyysisen toimintakyvyn testien viitearvoaineistoa kaikissa ikäryhmissä ja erityisesti 60 vuotta täyttäneillä, (2) selvittää FireFit – motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden harjoitteluohjeistuksen sekä testien käyttöä, (3) tutkia FireFit – motorisen toimintakyvyn- ja liikkuvuuden testitulosten ennustearvoa suhteessa tuki- ja liikuntaelinten (TULE) tapaturmiin ja -oireisiin sekä työkykyyn, (4) kehittää Oulun mallin savusukellustestirataa nykytilannetta vastaavaksi sekä (5) tarpeen mukaan kehittää FireFit-menetelmää pelastusalalta tulleiden toiveiden mukaisesti.
Viitearvoaineisto koottiin 19 alueellisen pelastuslaitoksen testituloksista kattaen noin 9400 henkilöä, määrät vaihtelevat testikohtaisesti. Viitearvot esitetään viidessä ikäluokassa: 18-29 vuotta, 30-39 vuotta, 40-49 vuotta, 50-59 vuotta ja ≥60 vuotta. Hapenottokyvyn ja lihaskunnon viitearvot esitetään erikseen päätoimisille ja sopimuspalokuntalaisille miehille, naisilla viitearvot ovat yhteiset. Eteenkurotus istuen -testin viitearvot esitetään erikseen miehille ja naisille. Selän sivutaivutustestissä ja tasapainotesteissä (urheiluvarustus ja savusukellusvarustus) viitearvot ovat kaikille yhteiset.
Ensimmäinen kysely kohdentui kaikille FireFit-testaajille ja se selvitti motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden harjoitteluohjeistuksen sekä testien käyttöä. Kyselyyn vastasi 49 testaajaa 20/22 pelastuslaitoksesta. Edellä mainitut testit ja harjoitteluohjeistukset olivat valtakunnallisesti vähän käytettyjä pelastuslaitoksissa. Kymmenessä laitoksessa osa testeistä oli käytössä, joista kuudessa testaaminen oli säännöllistä. Eniten testattiin liikkuvuutta. Harjoitesalaattia (auttaa henkilöä lisäämään liikkuvuus- ja motoriikka harjoitteita omaan harjoitteluun ja rytmittämään harjoittelua) hyödynsi joskus 16 ja vuoronvaihtojumppaa 13 testaajaa. Osa vastaajista eivät olleet lainkaan tietoisia kaikista kyseessä olevista testeistä ja erityisesti harjoitteista FireFit-järjestelmässä.
Pääsyinä vähäiseen käyttöön korostuivat, etteivät testit kuuluneet laitoksen protokollaan, resurssien puute (ohjelma, välineistö, testaajat, aikaresurssit) sekä koulutuksen ja/tai ohjeistuksen puuttuminen. Aihealuetta pidettiin kuitenkin tärkeänä sekä testejä ja harjoitteita vähintään kohtuullisen hyödyllisinä tukemaan pelastajien työkykyä. Testipalautetta ja harjoitteluohjeistusta pidettiin selkeinä. Pelastuslaitoksissa oli joitakin muita toimivia käytäntöjä harjoittaa motoriikkaa ja liikkuvuutta.
Toinen kysely selvitti FireFit – motorisen toimintakyvyn- ja liikkuvuuden testitulosten ennustearvoa suhteessa TULE-tapaturmiin ja -oireisiin sekä työkykyyn. Kysely lähetettiin pelastajille, jotka osallistuivat vuonna 2012 ”Pelastajien motorinen toimintakyky ja liikkuvuus. FireFit ─ fyysisen toimintakyvyn arviointi-, palautteenanto- ja seurantajärjestelmän kehittämisen 3. vaihe tutkimukseen. Vastausprosentti oli 53 % (n=40). Aineiston vähyyden vuoksi ennusteyhtälöitä ei voitu luotettavasti tehdä vaan tarkasteltiin testitulosten 2012 ja työkyky- sekä TULE-oiremuuttujien 2020 välisiä yhteyksiä. Tapaturmat jätettiin myös korrelaatioanalyyseistä pois, koska kysymyksiin vastasi vain noin puolet kyselyyn vastanneista.
Tulokset osoittivat, että pelastajilla on paljon TULE-oireita ja koettu työkyky oli voimakkaasti yhteydessä ikään. Koettu työkyky heikkeni keskimäärin seurannan aikana. Lähtötilanteen heikompi asennonhallinta oli yhteydessä erityisesti polvioireisiin seurannan jälkeen. Lähtötilanteen nopea ja vähävirheinen suoritus dynaamisen tasapainon testissä ja ketteryystestissä sekä hyvä liikkuvuus ja hallinta toiminnallisessa liikekartoituksessa (FMS), eteenkurotuksessa istuen ja selän sivutaivutuksessa olivat merkitsevästi yhteydessä parempaan itseraportoituun työkykypistemäärään (asteikko 0–10) kahdeksan vuoden seurannan jälkeen. Vastaavasti testeissä heikommin menestyneiden itseraportoima työkyky oli alhaisempi seurannan jälkeen. Suuntaa-antavasti tämä tutkimus tukee testitulosten ennustearvoa työkyvyn kehityksestä. Tulokset myös edelleen tukevat dynaamisen tasapainotestin sekä ketteryys t-testin luotettavuutta pelastajien työssä tarvittavan tasapainonhallinnan ja ketteryyden arvioinnissa. Ketteryys t-testiä käytettäessä on erityisesti varmistuttava testattavan huolellisesta alkuverryttelystä ja testin ohjeistuksesta.
Oulun mallin savusukellustestirataa kehitettiin alan toimijoiden kanssa yhteisissä työpajoissa. Kirjallisuuskatsauksen, kokeilujen ja esipilotointien perusteella päädyttiin testirataversioon, jossa esteiden ylitys ja alitus -osatehtävän alkuun lisättiin letkunvetotehtävä, esteiden ylitystä ja alitusta muutettiin sekä varusteet ja välineet päivitettiin. Uudistetun testiradan mittauksiin osallistui 37 vapaaehtoista vakinaista ja sopimuspalokuntien mies- ja naispelastajaa kolmella paikkakunnalla. Osallistujat olivat keskimäärin 36-vuotiaita (21–56 vuotta) ja pelastussukelluskelpoisia. Uudistetun testiradan aikainen kokonaiskuormitus (keskisyke 78 % ja hapenkulutus 59 % maksimaalisesta tasosta) ei kasvanut merkittävästi verrattuna aikaisempiin Oulun mallin savusukellustestiradalla tehtyihin kuormitusmittauksiin. Testiradan suorittamisen aikana kuormitus kumuloitui, eivätkä fysiologiset muuttujat täysin palautuneet lepotasolle 30 minuutin palautumisen aikana. Mitatuista 19 % (n=7) ylitti letkuveto/esteiden ylitys ja alitus -osatehtävään määritetyn kolmen minuutin aikarajan. Testiratamittausten tulosten ja mittauksissa saatujen kyselyvastausten perusteella letkunvetotehtävä on hyvä lisäys tuomaan savusukellustestirataan haastavuutta, monipuolisuutta ja vastaavuutta todelliseen savusukellustilanteeseen.
Mittausten perusteella päädyttiin suosittelemaan testirataa, jossa letkunveto- ja esteiden ylitys ja alitus -osatehtävään lisättiin suoritusaikaa yksi minuutti, sekä lyhennettiin aluksi testattua letkunvetomatkaa 20 metristä 15 metriin. Lisäksi uudessa rataversiossa säädettiin esteiden korkeutta ja leveyttä sekä yli- ja alimenon järjestystä. Radan tulosten tulkinnassa tulee huomioida lattiapinnan karkeus, mikä vaikuttaa kuormittumiseen. Jatkossa suositellaan käytettäväksi nimitystä savusukellusta simuloiva rata.
FireFit-järjestelmän kehittämisehdotuksia käsiteltiin kolmessa kokouksessa sekä hankkeen eri vaiheissa, menetelmän aikaisempiin kehittämisvaiheisiin osallistuneiden sekä alan toimijoiden kanssa. Tärkeintä oli kehittää vaihtoehtoisia lihaskunnon arviointi- ja harjoitusmenetelmiä tukemaan erityisesti olkapääoireisten pelastajien toiminta- ja työkykyä. Näillä menetelmillä ei arvioida pelastustoimikelpoisuutta. Toiseksi tärkeintä oli päivittää FireFit-menetelmän henkilötietojen (terveydellisten riskien arvioinnin ja akuutin terveydentilan lomakkeiden tiedot, testitulokset) käsittelyä koskevat kohdat. Osa kehittämisehdotuksista oli pienempiä päivityksiä, osa liittyy päivityksessä olevaan pelastussukellusohjeeseen ja osaa ei voitu tässä hankkeessa totuttaa. Jatkossa käsiteltäväksi jää muun muassa testejä edeltävän terveydellisen riskin arviointi, johon liittyvät kansainväliset suositukset ovat uudistuneet. Suositusten kääntäminen ja muokkaaminen paikalliseen toimintaympäristöön sopiviksi on parhaillaan työn alla kansallisella tasolla.
Tutkimuksesta voidaan antaa seuraavat suositukset: Viitearvoaineiston käyttöönottoasuositellaan FireFit-järjestelmän palautteenanto-osiossa fyysisen toimintakyvyn omatoimiseen edistämiseen motivoinnissa. Motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden harjoittamisen ja seurannan käytäntöjä sekä resursseja tulee tukea osana pelastajien TULE-toimintakyvyn edistämistä. FireFit järjestelmän motoriikka- ja liikkuvuustestit sekä ketteryys t-testi tarjoavat luotettavan menetelmän seurata eri-ikäisten pelastajien työssä tarvittavaa tasapainonhallintaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa. Uudistettua savusukellusta simuloivaa rataa suositellaan käytettäväksi työkyvyn edellytysten arvioimiseen työnomaisessa tehtävässä. FireFit-järjestelmän ylläpito ja kehittäminen edellyttävät tutkijoiden ja pelastusalan toimijoiden yhteistyötä. Tärkeää on jatkossa tutkia ja kehittää käytäntöjä erityisesti pelastajien TULE-toimintakyvyn ylläpitämiseksi sekä TULE-vammojen ja oireiden ennaltaehkäisemiseksi.